eivätkä tulokset sitä paitsi olleet hääppöisiä. Niinpä pimeinä talvi-iltoina, kun puutahan
loisto tuntui kaukaisemmalta kuin koskaan, keksi epäonninen suonkuokkija kankaat:
kukalliset kankaat, puutarhakankaat,
haalean vaaleiden versojen vihreät,
rehevän siimeksen tummat vihreät,
poutapäivien siniset ja kumpupilvien valkeat kankaat! Nuukahtamattomat! Ihanat!
Mikäpä sen parempaa?! Ja kangashimo yltyi yltymistään, kunnes epäonnisen puutarhurin
kaapit olivat ääriään myöten täynnä. Mikäpä sitten avuksi?
No ompelukonepa hyvinkin. SAUMURI! Ompeluhaaste! BLOGI! Sillä pelkällä
kankaiden hamstraamisella kohtaisi puutarhuria pian perikato: hurmiosta tulisi turmio,
häviö! Se ei kävisi, ei! Sillä kaikesta huolimatta, puutarhurin mielenlaatu oli pohjimmiltaan
varsin periksiantamaton.
Ja näin sai alkunsa epäonnisen puutarhurin blogi. Ei niin että alussa oli ollut suo, kuokka ja Jussi, vaan kangas, sakset ja tussi! Kangastussi, luonnollisestikin! Tervetuloa mukaan matkalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti