Antakaahan kun kerron enemmän.
Ostin ihanaa Noshin keltaista joustofarkkua jo ennen Joulua. Rupesin työstämään siitä isointa ja kunnianhimoisinta projektia tähän asti, nimittäin farkkuja! Kanttauksineen kaikkineen. Napinlävellä! Monilla taskuilla.
Tein tarkkaa työtä.
Taskuista tuli hyvät.
Vyötärökaitale onnistui. Samoin vyönlenkit.
Etupuolelle rennot jättitaskut, jotka asettuivat hyvin.
Vetoketju oli hankala, mutta onnistuin siinäkin!
Nappi löysi paikkansa.
Samoin napinläpi. No se ei ehkä ole maailman kaunein, mutta toimii kyllä hienosti.
Farkuista tuli kertakaikkinen menestys!
Olin valtavan tyytyväinen pakerruksen lopputulemaan.
Kokonaiset HOUSUT! Minun itse tekemät!
Lopulta valmiit ja täydellisen hyvät.
Mutta...
Saaja ei tykännytkään housuista.
Koko valtaisa projekti valui hiekkaan.
Itse en voi housuja käyttää kun tein ne toisen mitoilla. En myöskään raaski paloitella niitä uudestaan enkä varsinkaan henno antaa ensimmäisiä farkkujani pois kierrätykseen tai konttiin.
Farkut istuvat ompelupöydällä syyttävän näköisinä: tee jotakin meille!
Mutta mitä? En kykene koskemaan ompelukoneeseen ennenkuin saan farkkujen ongelman ratkaistuksi. Piilotanko ne kellariin ja unohdan muutemaksi vuodeksi sinne? Ratkonko vain lahkeet ja teen niistä hameen, jota en itsekään ikinä saa käytettyä, kun epäonnistuminen kalvaa? Ystävä ehdotti että poltan ne pääsiäiskokossa, mutta sehän olisi ollut suorastaan pyhäinhäväistys. Polttaa nyt ensimmäiset farkkunsa. Ilman että niitä on koskaan käytetty! En pysty siihenkään.
Varautukaa siis odottamaan, sillä tämä ompelujumi ei näy helpottavan hetkessä.
Onneksi on pian jo kevät; rairuohoa, multaa ja kaksi pientä tomaatintainta kiikkuvat ikkunalaudalla. Ja vähän kesäkukkiakin on jo kylvetty itämään. Niistä enemmän tuonnempana.
Mutta ompelu, se on jäissä kuin talvinen järvi konsanaan. Laittakaahan viestiä miten löytää kadonnut ompelun ilo?
Voi, valtavan tyylikkäät, uskomattoman siistit ja kaikinpuolin kauniit housut, miten ihmeessä noista ei voi pitää?! Ripustat sitten seinälle, kunniamerkkinä -tauluna, onhan nuo ihan huisin hieno saavutus!
VastaaPoistaKiitos! Kyllä näihin menikin aikaa.
PoistaMyit ne eteenpäin, varmasti niille löytyy rakastavat jalat!
VastaaPoistaSitten otat vaan härkää sarvista ja ompelet jotakin, vaikka pipon tai jotakin muuta heleppoa. Kyllä se siitä taas rupiaa luistamaan!
Heh, rakastavat jalat!!! Hyvä ehdotus, täytyy miettiä raaskinko. Mutta ompelu täytyy kyllä jostain aloittaa, helposta taas.
PoistaVoihan. Hienot ovat! Mun ehdotus on, että laitat ne jemmapaikkaan, jossa ovat tallessa mutta jossa et niihin kuitenkaan törmää. Seuravaksi ompelet jotakin itsellesi,, tai pojille jotakin takuuvarmasti uppoavaa. Kyllä se kelkka vielä tuosta kääntyy ja jumi purkautuu.
VastaaPoistaKuvittelin että ompelujumi on vaan kuvittelua, mutta elämä opettaa :) Kyllä sen vielä selätän jotenkin.
PoistaMahtavat farkut, siistit ja niin ihanan väriset! Olen samoilla linjoilla Merjan kanssa: jos niiden näkeminen ahdistaa, niin piilota jonnekin kaapin nurkkaan, kunnes pystyt jälleen niitä ihailemaan ilman ahdistusta. Ompelujumiin minulla auttaa se, että ompelee jotain sellaista, missä onnistuu varmasti. Tai sitten antaa vaan ajan kulua, kyllä se jossain vaiheessa intokin ompeluun tulee takaisin.
VastaaPoistaKiitos tsempityksestä. Taidan tehdä juurikin näin <3
Poista