Ensinnäkin kauluksen purkamisen yhteydessä ilmaantui neuloksesta päättelemättömiä silmukoita. Ja eikun vaan VIRKKUUKOUKKUA etsimään! Puutarhurin mielestä ko apuvälineen käyttö ensimmäisessä tuunauksessa viittaa huonoon harkintakykyyn vaatetta valitessa.
Kun tästä päästiin (monta tuntia myöhemmin) niin puutarhuri virkkuukoukkuepisodista harmistuneena, ilman turhaa miettimistä tietenkin, kiskaisi suorakaiteen muotoisen kangaspalan ja hurautti saumurilla kaula-aukkoon sillä seurauksella että uusi "kaulus" roikkui suunnilleen navan alle asti! Note to self: näin teet roikkuvan kauluksen - lykkää suorakaide V:n muotoiseen kaula-aukkoon. Voilà!
Tässä vaiheessa kuka tahansa ompelusta jotain ymmärtävä tekisi a) purkausoperaation tai b) leikkaisi saksilla ylimääräiset pois. Mutta mitä tekee puutarhuri? No hänpä ryttää, ruttaa, kääntää, vääntää ja päätyy pöräyttämään keskisaumaan vetoketjun! VETOKETJUN!! Tämä ei tietenkään auttanut mitään, mutta vetoketjun purkaminenhan ei tule missään nimessä kyseeseen.
Harmistuneena ensimmäisen tuunauksen aiheuttamasta epäonnistumisesta puutarhuri ottaa muuteman päivän (lue: monen viikon) huilauksen, ja tekee pieniä itsetuntoa nostattavia korjaustöitä jatkamalla muutemat hihat ja kaventamalla muuteman paidan, sekä köräyttämällä kokoon pussihelmaisen hameen (joka onnistuu!! :). Jeeee! Näistä ehkä postausta myöhemmin.
Viimein kaulus löytää lopullisen muotonsa. Ja on veikkoset muuten lämmin! Ehkä aavistuksen erikoinen, mutta kyllä se tästä lähtee! :)
