Pieni hyllykkö

Koska ompelu edelleen jumii niin päätin tarttua pensseliin! Yritin kyllä ensin korjata eräät lapsen housut ompelukoneella, vain todetakseni että ilmeisesti Singer on pahoittanut mielensä tästä tauosta, koska se ei suostunut yhteityöhön lainkaan vaan vilkutteli jotakin koodia, jota sitten ei ohjekirjasta löytynyt kuin saksaksi. Puutarhuri ei ihan vielä päässyt selvyyteen missä vika piilee, mutta se on työn alla.

Maalailuprojekti sen sijaan sujuikin sitten mukavasti!

Talvella löysin kirpparilta tällaisen sievän hyllykön. 

Kukkakuvio olisi sopinut mökille, mutta taloon sisälle se oli omasta mielestä vähän liian iso, lehdet haalistuneet ja päällä rumaa valumaa. Lisäksi eritoten toinen ovista vänkyili, eikä kulkenut hyvin urissaan.

Niinpä maalasin pohjan uudelleen valkoiseksi, hyllyt myös.

Sitten kun pohjamaali oli kunnolla kuivunut, niin maalasin öljyväreillä toiseen ovista metsämansikan. Siihen, joka kulki paremmin auki ja kiinni.

Tällainen siitä tuli. Keveämpi ilman toista ovea, jonka jätin sitten lopulta kokonaan pois.

Kohta varmaan kypsyvät jo oikeatkin ahomansikat. Istutin niitä kokeilun vuoksi amppeliinkin viimekesänä, talvehtivat hyvin ulkosaunan eteisessä.

Tule tule kesä!

Puutarhan juhannus

Jättimahtava sipulikevät kylmyyden vuoksi, valtavista tulppaaneista on saanut tänä keväänä nauttia tosi monta viikkoa.

Peruna istutettiin vasta pari viikkoa sitten, paaaaaaljon myöhemmin kuin viimevuonna.

Joku ei ollut käynyt tätä ennen perunakellarissa hetkeen...

Siinäpä itu poikineen!! :D

Hih. Katteeksi runsas ruohosilppu, niin avot. Toivottavasti eivät nyt enää palellu.

Näiden kuvien myötä hyvää juhannusta!

Pienin askelin eteenpäin

Mistä voi aloittaa jos on mennyt solmuun?

Selvityksestä.

Päätin aloittaa selvittämään jollain helpolla ja lohduttavalla. Tyynyllä. Isoäidin tyynyllä.

Ja siihen tarvitaan vanha ryijy, esimerkiksi seinäryijy kelpaa hyvin. Sellainen kapea ja pitkä.

Ommellaan sivuista kiinni, taakse/sisälle jää luukku samoin kuin tyynyliinassakin on. Siitä tyyny sisälle.

Valmista. :)

Ompelu ei tuottanut kovin iloa, mutta tyyny on kyllä ihana.

Lisäksi sain ystävältä kirjan. Se on Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti.

Aion lukea tätä nyt uusi tyyny kyljessä ja miettiä seuraavaa omaa onnellisuusprojektiani. Onko se puutarhaan liittyvää? Vai kenties joku ompelus, voisiko se jo onnistua? Vai kirjan päähenkilön tavoin jotain henkisempää? Uusia ompeluystäviä ja iloisempaa mieltä?

Pian selviää myös miten puutarha on talvehtinut. Joissakin viimekesän istutuksissa näkyy jo lupaavia hiirenkorvia, toiset taas ovat vielä kamalan ruskeita ja kuivahtaneen näköisiä. Jäämme odottamaan kuinka käy. 

Iloista orastavaa kevättä lukijoille, kiitos kun käytte kommentoimassa ja seuraamassa, vaikka välillä onkin hiljaisempi tempo täällä. Kommentit lämmittävät mieltä joka kerta! Olette ihania!

Epäonniset housut

Hei pitkästä aikaa. Epäonnisen puutarhurin elämään on ilmaantunut puutarhanhoitoakin isompi epäonni, nimittäin keltaisten housujen aiheuttama totaalinen ompeluongelma. 

Antakaahan kun kerron enemmän.

Ostin ihanaa Noshin keltaista joustofarkkua jo ennen Joulua. Rupesin työstämään siitä isointa ja kunnianhimoisinta projektia tähän asti, nimittäin farkkuja! Kanttauksineen kaikkineen. Napinlävellä! Monilla taskuilla. 

Tein tarkkaa työtä.

Taskuista tuli hyvät.

Vyötärökaitale onnistui. Samoin vyönlenkit.

Etupuolelle rennot jättitaskut, jotka asettuivat hyvin.

Vetoketju oli hankala, mutta onnistuin siinäkin!

 

Nappi löysi paikkansa.

Samoin napinläpi. No se ei ehkä ole maailman kaunein, mutta toimii kyllä hienosti.

Farkuista tuli kertakaikkinen menestys!

Olin valtavan tyytyväinen pakerruksen lopputulemaan.

Kokonaiset HOUSUT! Minun itse tekemät!

Lopulta valmiit ja täydellisen hyvät.

Mutta...

Saaja ei tykännytkään housuista.

Koko valtaisa projekti valui hiekkaan.

Itse en voi housuja käyttää kun tein ne toisen mitoilla. En myöskään raaski paloitella niitä uudestaan enkä varsinkaan henno antaa ensimmäisiä farkkujani pois kierrätykseen tai konttiin.

Farkut istuvat ompelupöydällä syyttävän näköisinä: tee jotakin meille! 

Mutta mitä? En kykene koskemaan ompelukoneeseen ennenkuin saan farkkujen ongelman ratkaistuksi. Piilotanko ne kellariin ja unohdan muutemaksi vuodeksi sinne? Ratkonko vain lahkeet ja teen niistä hameen, jota en itsekään ikinä saa käytettyä, kun epäonnistuminen kalvaa? Ystävä ehdotti että poltan ne pääsiäiskokossa, mutta sehän olisi ollut suorastaan pyhäinhäväistys. Polttaa nyt ensimmäiset farkkunsa. Ilman että niitä on koskaan käytetty! En pysty siihenkään.

Varautukaa siis odottamaan, sillä tämä ompelujumi ei näy helpottavan hetkessä.

Onneksi on pian jo kevät; rairuohoa, multaa ja kaksi pientä tomaatintainta kiikkuvat ikkunalaudalla. Ja vähän kesäkukkiakin on jo kylvetty itämään. Niistä enemmän tuonnempana.

Mutta ompelu, se on jäissä kuin talvinen järvi konsanaan. Laittakaahan viestiä miten löytää kadonnut ompelun ilo?

Ranteidenlämmittimet

Kaulahuivin kaveriksi vielä jämälankakeristä ranteidenlämmittimet.

Tuli kokeiltua erilaisia oikein-nurin yhdistelmiä. Kummasti muistuu mieleen, vaikka puutarhuri ei ole pitkään aikaan puikkoja käytellyt (kaulaan lämmikettä tosin valmistui äsken, kts edeltävä postaus)

Kova kiire olisi taimien kylvöille jo, jäänee ostotaimien varaan tämän kevään istutukset.

Tai ehkä sitä vielä ehtisi...

Lähivillaa kaulaan

Läheisen tilan emännän itse lampaista keritsemää, kasviväreillä värjäämää ja rukilla langaksi kehräämää villaa ostin kerän joulumarkkinoilta ja siitä tuli kaulaa lämmittämään korinpohjakauluri.

Tästä ei paljoa todellinen lähituote enää parane! Tykkään valtavasti. Ei olekaan tullut neulottua mitään (valmiiksi) pitkään aikaan.

Värjäys tehty lupiinin varren ja lehtien avulla.

Villa 100% suomenlampaan villaa, Hakkilan lammastilalta.

Esittelyyn Ruth Singerin Fabric manipulation

Ja haastetta edelleen :)

Puutarhuri voi lämpimästi suositella tutustumista Ruth Singerin töihin ja hänen kirjoistaan kolmas, Fabric manipulation, pääsee nyt tässä pintapuoliseen esittelyyn. Kirja nimittäin tarjoaa niin monta erilaista tekniikkaa että niiden kokeiluun voisi kuluttaa varmasti kuukausitolkulla. :) Hieno opas ja pintaraapaisu monenlaiseen hieman erilaiseen kankaan ja nauhan käsittelyyn mm. laskostamalla ja rypyttämällä.

Tässä sitten näytille yhden sorttista tekniikkaa, eli smockin- rypytystä neulan ja langan avulla.

Vähän huonosti näkyy, mutta nurjalle kannattaa hahmotella ihan kynällä yhdistettävien pisteiden kohdalle viivat, koska vauhtiin päästyä tässä helposti muutoin alkaa näkö harittaa ja pisterivi lähteä vinoon.

Kuvassa nurja puoli siis ja alla alkaa oikean puolen nuolimainen kuvio hahmottumaan:

Kirjassa vastaavasti:

Puutarhuri teki V:n malliset rypytykset.

Ja niistä pääntie kanttinauhan avulla.

Näin! Rypysten tekoon kuluu helposti useampi tunti, joten tämä on ihan mukavaa vaihtelua pelkälle koneellaompelulle. Seuraavaksi voisi kokeilla yksityiskohdaksi vaikkapa taskuun.... tai juhlavampaan vaatteeseen tämä käy myös. Tai koristeeksi pannulappuun. Hattuun? Lahkeensuihin?

Tai ehkä hameenhelmaan? Kun lumisesta maisemasta huolimatta mennään jo kevättä kohti!