Ystävälle

Vihreäpohjainen Verson puodin maijat-kangas toi puutarhurin mieleen hyvän lapsuudenystävän, koska ihan selvästi kankaassa kurkistivat itse puutarhuri ja ystävä vieri vieressä.

Tästä oli tehtävä kaverille jotain!

Ja koska naisilla ei voi olla ikinä liikaa pieniä laukkusia, meikkipusseja ja kukkaroita tärkeille (ja joskus myös vähemmän tärkeillekin) tavaroille, niin päätinpä tehdä taas yhden pussukan. 

Siinä! Puutarhuri ja ystävä pienenä! Liekö pojat mielessä, kun noin mystiset hymyt?

Pohjaksi löytyi kangasvarastoista marimekon kestävää puuvillaa. (Ystävä tykkää marimekosta)

Nyt ensin vetoketjujen päädyt, koska ne ovat kaikkein hankalimmat saada siististi.

Sitten neidit ja vetoketju yhteen.

Reunan huolittelin vielä koristetikillä.

Tämän jälkeen päädyt siten että sinisen sisäpäätykankaan ja uloimman punavalkoisen väliin ja etu- ja takakappaleen reunat. Näin sisäosa tulee myös siisti.

Tällä systeemillä molempiin päätyihin jää pienet kääntöaukot takakappaleen ompelun jälkeen, jotka puutarhuri ompeli siististi käsin kiinni neulalla ja langalla.

Taakse myös pojat taskuun.

Ja ripustuslenkit kiinni ennen sauman yläosan sulkemista.

Tadaa! Valmis. 

Ystävät <3

Lapaset

Löysin hyvin inspiroivan kaavan yksisaumaiseen lapaseen täältä .

Aina on lapaset hukassa tai sitten niissä on reikä. Niin tänäänkin ulos lähtiessä. Puutarhuri toki osaa paikata reiät, mutta sopivaa lankaa ei juuri ollut käsillä, joten... Siispä vaan heti kokeilemaan uutta kaavaa. (täytynee kyllä myös järjestää lapaspipohuivikaappi lähiaikoina kadonneiden löytämiseksi)

Avuksi kaksi lapasta koon mallaukseen. Alempi on aikoja sitten itse kämmenpuolelta uudelleenkudottu (rystypuoli oli ennestään vielä hyvä) ja ylempi ihana Leppävirran perinnelapanen, jonka on kutonut aviomiehen mummo Puutarhurille joululahjaksi muutena vuosi sitten.

Sisäosia leikellään kaksi, päällyksiä samoin. Sisäosa on oikein mukavan tuntuista keittovillaa Kangastuuliasta ja päälliskangas Verson muisto-joustofroteeta.

Hieman sovelsin tuota peukalon mallia perinnelapasen mukaisesti.

Reiän leikkaaminen olikin sitten jännittävää.

Jee, oikeaan kohtaan tuli!

Ompelujärjestyksen miettiminen tuotti pientä päänvaivaa näinkin helpon kaavan kanssa. Ensin kuitenkin molempien lapasten peukalot. Ja mielellään niin ettei tule kaksi oikean käden lapasta.

Geometristen muotojen ja avaruudellisen hahmottamisen harjoitusta tuli samalla.

Peukalot paikallaan. Sitten ranne yhteen ja tämän jälkeen koko homma päästellään ympäri koneella. Muista jättää sisävuoreen kääntöaukko! 

Aika söpöt vaikka itse sanonkin.

Juhlavaatteet valmiiksi ennen aattoa

Puutarhuri pääsi taas osallistumaan blogihaasteeseen, nimittäin ompeluryhmässä oli huomattu että äiti-tytär samisteluja näkyy huomattavasti enemmän kuin äiti-poika- vastaavia. Koska puutarhuri on joutunut taipumaan samisteluun lasten toiveesta, niin miksipä ei veisi hommaa vielä pienen askeleen pidemmälle? Ainakin näin joulun aikaan! Nimittäin sopivista juhlavaatteista on aina poikain kanssa pulaa.

Reilusti venyvä loimusametti sopi hyvin materiaaliksi ja palanen oli kyllä himpun verran pieni aiottuihin hommiin. Mutta se riitti!!! Tämän verran lopulta jäi palasia:

Leikoin ensin itselle paidanhihaa apuna käyttäen hihat.

Näin pienessä palassa ei pystynyt leikkaamaan ihan lankasuoraan, mutta se ei onneksi päällepäin näy kun kangas venyy ja loimuaa joka suuntaan.

Ja sitten leikoin boleron, ilman sivusaumoja.

Pojat saivat samasta kankaasta hihattomat pienet liivit. Innostuivat kovasti kun puutarhuri keksi nimetä ne palomiesten liiveiksi.

Oman vaatteen kanttaukseen kokeilin terenauhaa. Ensin saumurilla kiinni...

 

Ja sitten koristetikkaus päältä.

Aika kivasti ryhdittää reunaa, täytyy kokeilla toistekin tätä menetelmää. Nyt venyvä kangas sai aikaan sen että selän puolelta tere hieman kuprutti reunaa ulospäin, mikä on kyllä oikeastaan ihan hauska yksitiskohta. Vaatinee ehkä tosin kyllä boleron vuorittamisen vielä.

Note to self: kokeile tätä venyttämistä + terenauhaa polvipituisen hameen helman koristamiseen!

Liivien takaosa ohutta verhokangasta uusiokäytettynä.

Ja vielä muutema sovituskuva arkivaatteiden kanssa, koettakaa kestää. Hovikuvaaja on töissä, pikkuväki kuumeessa kotisohvalla, niin näillä mennään. Liekö syytä harkita hyvää kameraa + laukaisinlaitetta vielä joskus blogiyleisön silmäin lepuuttamiseksi... ;) ?

 

"Peplumhelmainen takki" (ihan itte tein :)

Ja loppuun kaunis yhteinen samistelukuva vielä sieltä kotisohvalta.

Oikein ihanaa Joulua jokaiseen kotiin !

<3 Puutarhuri

Ps. Lopuista silpuista pieni sydänkoriste kuuseen.

Letitetty huivi

Tällaisen letitetyn huivin olen nähnyt joskus jossain. Mistä lie putkahti nyt mieleen, niin päätin kokeilla.

Hiukan levoton kuvioiden vuoksi tuosta letin kohdalta niin yritin kääntää siitä valkoiset kohdat suunnilleen piiloon. Tämä ainolan hilla-kuosi on muutoin kyllä tosi ihanaa! 

Lisäksi vielä pukin pussiin toinen yksivärisillä kankailla.

 

Toisesta päästä sininen kangas juoksee valkoisen kainalosta. Välimatkalta ompelin valkoisen putkeksi, sininen menee kahtena erillisenä huivina.

Ja sitten onkin aika käydä tonttujen yöpuulle.

Enää kaksi yötä jouluun!