Ystävälle

Vihreäpohjainen Verson puodin maijat-kangas toi puutarhurin mieleen hyvän lapsuudenystävän, koska ihan selvästi kankaassa kurkistivat itse puutarhuri ja ystävä vieri vieressä.

Tästä oli tehtävä kaverille jotain!

Ja koska naisilla ei voi olla ikinä liikaa pieniä laukkusia, meikkipusseja ja kukkaroita tärkeille (ja joskus myös vähemmän tärkeillekin) tavaroille, niin päätinpä tehdä taas yhden pussukan. 

Siinä! Puutarhuri ja ystävä pienenä! Liekö pojat mielessä, kun noin mystiset hymyt?

Pohjaksi löytyi kangasvarastoista marimekon kestävää puuvillaa. (Ystävä tykkää marimekosta)

Nyt ensin vetoketjujen päädyt, koska ne ovat kaikkein hankalimmat saada siististi.

Sitten neidit ja vetoketju yhteen.

Reunan huolittelin vielä koristetikillä.

Tämän jälkeen päädyt siten että sinisen sisäpäätykankaan ja uloimman punavalkoisen väliin ja etu- ja takakappaleen reunat. Näin sisäosa tulee myös siisti.

Tällä systeemillä molempiin päätyihin jää pienet kääntöaukot takakappaleen ompelun jälkeen, jotka puutarhuri ompeli siististi käsin kiinni neulalla ja langalla.

Taakse myös pojat taskuun.

Ja ripustuslenkit kiinni ennen sauman yläosan sulkemista.

Tadaa! Valmis. 

Ystävät <3