Syyskesän puutarha

Vihreitä pieniä tomaatteja tuli. Toivotaan ettei ihan vielä hallaa tyrkkää.

Kasvihuoneessa on lisäksi pieniä kurkkuja ja maissintähkän alku!!!

Ihana kello teki vielä toisen setin kukkasia...

... aurinkonkukannupun alle :)

Kolme viikkoa sitten löytyi kellarinperiltä sinne hukkunut joriinin juurakko:

Laitoin maahan ja kappas vain!

Ihana syyskesä!

Paitatuunausta #lego

Peruspaitoja löytyi kaapista muutema.

Meinasin laittaa keltaisen paloiksi ja tehdä kahteen muuhun keltaiset lego-päät aplikaationa.

Mutta kuinkas sitten kävikään...

Ensin leikoin paperista legopään muotoisen mallin. Sen avulla piirsin paitaan kuvan.

Tällä viisiin tussiminen kävi paljon tarkemmin ja nopeammin ja hauskemmin kuin vapaalla kädellä, joten tussien kanssa siis kannattaa käyttää jonkinlaista sabluunaa jatkossa jos vaan mahdollista!

Näytti niin kivalta että en raaskinutkaan leikata sitä irti vaan etsin toiseen paitaan lakanakangasta pääksi. Keltaisessa paidassa on vähäsen ikuisuuslikaa, voikukkaa ainakin, mutta mitäpä se nyt toisaalta kotikäytössä haittaa ja ulkona sitä multaa ja likaa tulee kumminkin lisää. Puutarhuri ei ole turhan tarkka tämän suhteen, (lego)pää-asia (hih, niiiiin kuiva juttu!) ...siis pääasiahan on se että lapsi vaatteissaan viihtyy. Ja legopään voi ehkä vielä myöhemmin saksia vaikka housunlahkeeseen, kun paita on törsätty vielä pahempaan kuntoon, jos legot on edelleen silloin in.

Siniseen paitaan valkoinen pää, aplikoitu mummin koneella, koska oma ei tee sitä kunnollista siksakkia.

Melkein samikset :)

Kangastussit ja valkoinen trikoo (2-sauman t-paita)

Puutarhuri ei ole ikinä oikein innostunut samistelusta.

Viimeaikoina on kuitenkin alkanut ilmaantumaan vastakkaista mielipidettä: Mulle kans!!

Niin että eikun vaan siis paitojen tekoon x 2. Toiveena samistelupaitoihin oli vaatimattomasti paloasema (lue: aloittelevan aplikoijan painajainen). Päätin siis kokeilla sen sijasta kangastusseja, jotka ostettu ilman suurempaa harkintaa jostakin käsityöliikkestä jo aikaa sitten.

Ensin tietysti palat kuitenkin. Valkoisesta tavallisesta trikoosta kahden sauman t-paitakaavat vapaalla kädellä leikattuna.

Ja sitten lisää piirtämistä. 

3mm tussi, ihan liian paksun tuntuinen. Vaikeaa oli tuhrata kankaalle ettei tule liian paksun tai könttisennäköistä viivaa. Alkaa nopeasti vaikuttaa siltä että maalattaviin väreihin perehtyminen voisi olla paikallaan. Tai sitten ohkaisempia kyniä löydettävä jostakin.

Tadaa. 

Toisen paidan sain käännettyä helmasta ja hihansuista siksakilla, mutta sen jälkeen kone teki tenät, joten toinen on huoliteltu vain saumurilla. Pääntiet niinikään saumuroitu.

Kauempaa kynänjälki on kyllä ihan ok.

Päällä tosin huomaa että pienille miehille olisi tuo kuva voinut olla korkeammalla, kun paidoista tuli hiukan reilut. Menee vielä ensi kesänäkin :)

Pussiinommeltu pussukkainen

Vaellukselta on palattu kutakuinkin ehjin nahoin ja kipein jaloin.

Personal assistant saa palkaksi vaivoistaan pienen vihreän vetoketjullisen pussukan.

Ensin sisäosa pussiksi ja kiinni vetoketkuun.

Sitten päällipuolet. Pussiinommellun pussin ilo on se, että miljoonat korjaus/viilausompelukset jäävät nurjalle ja oikeasti piiloon kerrosten väliin, jolloin lopputulos on tosi siisti. Tässä ei vielä oikein näytä lupaavalta...

Vihreä soiro tulee päällykerrosten väliin sivuille ja alle, jolloin pussi pysyy paremmin pystyssä ja on muutenkin mielestäni kivemman näköinen. Alla olevassa kuvassa hahmottuu soiron sijoittelu paremmin.

Ja oikein päin! :) Näin!

Loppu huolitellaan käsin neulan avulla, niin ettei yhtäkään ompeletta jää näkyville.

Valmista tuli. Puutarhuri on erittäin tyytyväinen, kehtaa antaa lahjaksi tämän pienen väkerryksen. Tuo vetoketjun ompelu on kyllä aina vaan aikaa vievää ja hankalaa.

Hyväksytty myös kuvausapulaisen toimesta:

:D

Toivottavasti pääsee käyttöön :)

Löytö!

Tässä lupailemani kesäreissun paras löytö, nimittäin tatatadaaaaa...

SOVITUSNUKKE!!!!!

Tällaista olen jo hetken jos toisenkin haaveillut jostain löytäväni!

Ei enää neulanpistoja omaan kainaloon!

Heippa vaan hankala kankaiden mallaaminen oman kropan, kankaan (tai joskus usean kankaan), paikalle raahatun ison peilin ja parhaassa tapauksessa vielä kamerankin kanssa. (Kyllä, ompeluun hurahtaneet voisivat evoluution jossain vaiheessa ruveta kasvattamaan muutemia lisäkäsiä) Toisaalta lisäkäsi = lisää kädenteitä ja hiansuun kanttaamista ja monimutakisempia kaava- ja leikkausratkaisuja... Hmmm....Ei sittenkään lisäkäsiä vaan...

...mallinukketorso käyttöön! :)

Oon niin ihastunut ja onnellinen tästä uudesta ompeluystävästä!

Jahka kerkiän valita sopivan kankaan (voi miten vaikeaa se onkaan), niin hän saa uuden vaatetuksen ja sitten pääsen mallaamaan oikein olan takaa kaikenlaisia hauskoja ideoita nuken avustuksella :) Iiiiiiiks!! 

Mutta nyt valitsemaan ensin Lapin vaellusreissun kamppeita, jonka vuoksi mallinukkeneitosen tuunaus siirtyy toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen. Harmiksi en ole saanut aikaiseksi pöryyttää sitä reissua varten toista merinovillakerrastoa entisten kaveriksi (jotka jo aika kuluneet), mutta näillä mennään. Puutarhuri epäilee että ompelukone ei ehkä mahdu rinkkaan mukaan...

Ehkä...

Mutta mitä jos vähän kumminkin...

neulaa ja lankaa..

Joohan?

Puutarhan kukoistusta

Tänä vuonna tulee ensi kertaa kunnollinen mansikkasato, namskis. Lisäksi huikeasti itäneiden perunoiden istutus varhain onnistui ja perunat voivat hyvin ja sato näyttää hyvältä.

Salaatti (kuka ryssii oikeasti salaatin kasvatuksessa!!!) ja porkkanat sen sijaan menivät tänä vuonna hiukan mönkään. Kasvihuoneessa kesäkurpitsa valtaa kohta koko huoneen (EI kesäkurpitsaa jatkossa sinne), tomaatit on ok, maissi suunnilleen polven korkuinen ja kurkun ja vesimelonin taimet pieniä nysiä.

Ulkorakennuksessa talvetetut!!!

Amppelitomaatti kasvattaa vartta :)

Verannan edustan penkki näyttää vähän aneemiselta. Nimetön kivikko?kukka ehkä menestyy tässä. Pitänee kunnostaa maata...

Taimivaihdosta saatu toinen kello teki ihania valkoisia kukkia!!! 

Ja toinenkin taimivaihdokki kukkii. Jei! Eivät olleet valkoista luonnonkantaa nämä :)

Penkin kaljuun kohtaan istutin jotain, jonka piti tehdä alut tänä kesänä ja varsinaiset kukat ensi kesänä. Saapa nähdä miten käy...

Loppuun vielä tämän kesän hauska projekti: punainen amppelimansikka. Puutarhuri on istuttanut rönsyistä koko joukon uusia taimia ja antanut tutuille lahjaksi. Mansikat on hieman pienempiä, metsämansikan makuisia herkkuja.

Uimapuvut

Junioriosaston uimapuvut alkavat olla pienenkätväköitä, joten uusille oli tarvis. Pieni kiertäminen kaupoissa paljasti sellaisen tosiseikan, ettei vauvaiän ohittaneille poikalapsille ole oikein tarjolla kuin uimashortseja, joten hikeä nostattava uimapukukankaan ompelu vaikutti väistämättömältä seuraavaksi haasteeksi. (Tiesin jo valmiiksi ettei ompelukoneeni tykkää materiaalista)

Mielestäni haalarimalli on kaikin puolin kivempi isommallakin lapsella, koska se on auringolta suojaavampi ja paremmin päällä pysyvä kuin housumalliset versiot.

Kaava on edellisten uimapukujen perusteella muokkailtu, tuo syvempi aukko keskellä on siis kädentie! :D Sauma tulee vain selän puolelle (edellisissä oli sivullakin saumat).

Eurokankaasta siis löytyi tätä ihan mukiinmenevää raitaista uimapukuvärkkiä. Tämä oli palalaarissa, joten en tiedä tarkkaa koostumusta, mutta ihan uimapukukankaaksi sopivaa kästuntuman perusteella. Laarissa oli muitakin uimapukupaloja, mutta ne oli a) pinkkiä tai b) kukikasta mummouikkaria, joten valinta oli tällä kertaa helppo.

Tässä alla näkyy koko pala levitettynä, niin hahmottuu paremmin. Oikealla saumuroituna. Mikä onni että saumuri ei köhinyt!

Koristeeksi eteen tietysti kala! :)

Ompelukone suorastaan inhosi tätä, juuri ja juuri sain kalan ommeltua suoralla ympäri. Hirveästi hyppytikkiä ja sakkausta. Tuli tuollaiset naivistiset kalat :) Jotenkin kyllä tykkään näistä tavattomasti. 

Ihana illan hetki uimarannalla.